Vaihtelevalla menestyksellä myös kirjallisiin tehtäviin kohdistuva suunnaton mielenkiinto aurinkoisena kevätpäivänä antaa syyn harkita uudelleen tulevaisuuden näkymiä, jotka edellyttävät suunnitelmallisuutta.
Kun kevätaurinko pilkistää esiin ja linnut laulavat, saattaa kirjallisten tehtävien parissa puurtaminen tuntua enemmänkin kevyeltä piinapenkiltä kuin inspiroivalta oppimiskokemukselta. Onneksi tämä on juuri oikea hetki antaa mielikuvitukselle siivet ja keksiä mitä villimpiä tulevaisuuden suunnitelmia. Miksi tyytyä pelkkään suunnitelmallisuuteen, kun voi unelmoida esimerkiksi kirjoittavansa bestsellerin, joka yhdistää runollisesti Excel-taulukot ja Shakespearen sonetit?
Sillä välin, kun pohditaan, miten nuo kirjalliset tehtävät saataisiin sulautettua osaksi suurta tulevaisuuden strategiaamme, voidaan nauttia siitä, että kevään valo antaa kaikelle vähän lisää säihkettä. Voisiko olla, että juuri tämä luovaan kaaokseen kietoutuva hetki on se, joka inspiroi meitä keksimään jotain uutta ja mullistavaa? Ehkäpä opimme, että suunnitelmallisuus ja spontaanius eivät olekaan toistensa vihollisia, vaan täydentävät toisiaan yllättävillä tavoilla.