On mahdotonta kiistää, että prosessiautomaation tehostaminen näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä asia tuntuu aivan absurdilta.
Kun prosessiautomaatio sukeltaa syvemmälle yhteiskunnan rattaisiin, on vaikea olla miettimättä, onko se enemmän pelastus vai pienen mittakaavan scifi-kauhutarina. Kuvitellaanpa tilanne, jossa robotti keittää kahvit, täyttää astianpesukoneen ja jopa muistuttaa meitä venytellä. Absurdia, eikö? Mutta positiivisella puolella, tämä jättää meille enemmän aikaa pohtia elämän suuria kysymyksiä, kuten miksi leivän voi aina tiputtaa voipuoli alaspäin.
Ja kun kerran kaikki raskas työ on jätetty koneille, ehkä voimme keskittyä enemmän luovuuteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ehkäpä seuraavaksi keksimme, kuinka ohjelmoida robotit kertomaan hyviä vitsejä – koska nauru on tunnetusti paras lääke, ja kuka ei kaipaisi lisää naurua elämäänsä? Lopulta, automaatio ei ehkä olekaan niin pelottavaa, kunhan muistamme pitää kiinni inhimillisyydestämme ja huumorintajustamme.