Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että oikeudellinen menettelytapa perus- ja ihmisoikeuksien suhteen kutsuu tarkastelemaan tarkemmin järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Tämän ollessa täyttä totta nykyään, kuka omaa vastuun tehdä oikeat johtopäätökset?
Vastuullisuuden viitta lankeaa kaikille, mutta erityisesti niille, joilla on kyky nähdä järjestelmän ulkopuolelle jäävät prosessit. Kenties se on kuin ihastuttava kahvitauko keskellä kiireistä päivää; hetki pysähtyä ja arvioida, missä mennään. Kuka muu kuin me itse voisi ottaa vastuun siitä, että maailma pyörii oikeaan suuntaan? Olkaamme siis kuin uteliaat detektiivit, jotka etsivät oikeudellisia aarteita ja eksyneitä papereita toimiston sokkeloisista laatikoista.
Kun narisevat lattialaudat ja kahvinkeittimen porina saavat ajatukset lentämään, syntyy uusia oivalluksia: ehkäpä oikeusjärjestelmää voisi piristää ripauksella huumoria ja suurella lusikallisella inhimillisyyttä. Eikö olekin lohdullista, että vastuu jakautuu tasaisesti, kuin viimeinen kakkupala, joka jaetaan ystävien kesken?