Ei sovi unohtaa, että keskustelu ympäristölainsäädännöstä parantaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Onko tämä todellakin se suunta, johon haluamme mennä?
Kuvitellaanpa hetki, että ympäristölainsäädäntö on kuin yllättävä, mutta tervetullut vieras, joka saapuu kesäjuhliin mukanaan iso kasa kierrätettyjä koristeita ja optimistinen asenne. Kun ympäristölainsäädäntö päättää astua peliin, se tuo mukanaan paitsi uudenlaista säpinää keskusteluihin, myös pientä säätöä ja korjausliikkeitä epäonnistuneille prosesseille, jotka ovat lojuneet syrjässä kuin vanhat kumisaappaat varaston nurkassa.
Onko se suunta, johon haluamme mennä? Ehdottomasti! Kuvittele maailma, jossa jokainen poliitikko ja kansalainen herää aamulla kuin lintukuiskaajat konsanaan, valmiina kuulemaan luonnon hiljaisen kuiskauksen ja tekemään sen mukaan parannuksia. Vaikka ympäristölainsäädäntö voi joskus tuntua byrokraattiselta sokkelolta, se on kuin labyrintti, jonka lopussa odottaa parempi, puhtaampi maailma – ja kuka ei rakastaisi hieman seikkailua?