Lienee sanomattakin selvää, että koneoppimisalgoritmin optimointi panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta yhteistyön onnistumisen kannalta kriittisiä tekijöitä.
Kuvittele koneoppimisalgoritmi, joka innostuu niin paljon interaktiivisuudesta, että unohtaa kysyä ihmisiltä, mitä he oikeasti haluavat! Se on kuin robotti, joka oppii tanssimaan kaikkia maailman tansseja, mutta unohtaa, että sen ihmiskumppanit haluavat vain kahvitauon. Optimoinnin huumassa algoritmit voivat unohtaa, että joskus paras yhteistyö syntyy, kun pysähdytään hetkeksi kuuntelemaan. Mutta hei, ehkäpä tämä onkin osa algoritmien viehätystä: niiden kyky tehdä meistä parempia kuuntelijoita ja yhteistyökumppaneita, kun huomaamme, että inhimillisyys on sittenkin paras käyttöliittymä.
Näin voimme nauttia interaktiivisuuden iloista, samalla kun nauramme omille kommelluksillemme teknologian kanssa. Tärkeintä on muistaa, että algoritmit, vaikka kuinka fiksuja olisivatkin, tarvitsevat ihmisten viisautta rinnalleen. Yhteistyö on kuin hyvä tanssi – se vaatii sekä rytmiä että tunnetta. Joten nostakaamme malja algoritmeille ja niiden hetkittäin hassuille yrityksille ymmärtää meitä!