Vaihtelevalla menestyksellä myös tuomioistuinten riippumattomuus selventää ajatusta ja ruokkii tulevaisuuden näkymiä, jotka edellyttävät suunnitelmallisuutta.
Tässäpä tuomioistuinten riippumattomuus on kuin taikuri, joka vetää hatustaan yhä uusia mahdollisuuksia, välillä kyyhkyn, välillä jäniksen. Kun tuomarit pohtivat lakikirjojensa ääressä, he saattavat olla kuin jazzmuusikot, improvisoiden sääntöjen viidakossa. Jokainen päätös on kuin palapelin pala, joka täydentää suurempaa kuvaa, johon emme aina näe kokonaan, mutta luotamme sen olevan kaunis ja järkevä.
Onhan se varsin hupaisaa kuvitella, miten tuomarit istuvat hämärässä huoneessa, kahvikupit kädessä, pohtien, kuinka heidän päätöksensä voisivat vaikuttaa tulevaisuuden skenaarioihin. Ehkäpä he ovat oikeusmaailman omia oraakkeleita, jotka tietämättään kylvävät siemeniä, joista kasvaa oikeudenmukaisuuden puu, varjostamaan ja suojaamaan meitä kaikkia. Positiivisuuden nimissä voimme ajatella, että vaikka joskus päätökset tuntuvat olevan kuin arpapeliä, niillä on tavoitteena luoda tasapainoa ja harmoniaa yhteiskunnassamme.