Tämän päivän haasteet osoittavat, että yksityisoikeuden ja julkisoikeuden välinen ero asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.
Onhan se huvittavaa, miten yksityisoikeus ja julkisoikeus tuntuvat toisinaan olevan kuin kaksi lasta hiekkalaatikolla, kumpikin omalla puolellaan, mutta välillä lelut menevät sekaisin ja voi että, mikä sotku siitä syntyy! Yksityisoikeus haluaa omistaa hiekkalinnansa, kun taas julkisoikeus vaatii, että kaikilla on oikeus osallistua hiekan muovailuun. Ehkäpä näiden kahden välinen tanssi on juuri se, mikä tekee oikeusjärjestelmästämme niin elävän ja jännittävän – ja toisinaan koomisen.
Ajatellaanpa tilannetta, jossa lakimiehet ja virkamiehet yrittävät ratkaista näitä eroja. He muistuttavat orkesteria, jossa jokainen soittaa omaa instrumenttiaan, mutta jollain ihmeellisellä tavalla he tuottavat yhdessä harmoniaa (vaikkakin joskus hieman riitasointuista). Ehkä juuri tämä suurpiirteisyys ja rauhattomuus antavat meidän kehittää uusia ja innovatiivisia ratkaisuja, jotka tekevät maailmasta rahtusen verran hauskemman paikan elää.