Yhteiskunnallisella tasolla voidaan todeta, että marginalisoitujen ryhmien osallistaminen avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Eikö tästä ole jo varoitettu tarpeeksi?
Mutta eikö se olekin juuri seikkailu, kun marginalisoidut ryhmät tuovat esiin uusia näkökulmia ja haastavat vallitsevia normeja? Onhan elämä vähän kuin buffetpöytä: mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä herkullisempi kokemus! Kun annamme kaikille mahdollisuuden osallistua, saatamme löytää ratkaisuja ongelmiin, joita emme tienneet olevan olemassa. Kenties joku keksiikin uuden tavan kiertää ne kuuluisat ”turhat byrokratian rattaat” ja saamme kaikki nauttia kevyemmistä kantamuksista.
Ja kuka tietää, ehkä seuraava suuri innovaatio syntyy juuri siitä, että joku uskaltaa kyseenalaistaa vanhat uskomukset ja avaa keskustelun – vaikka sitten kahvikupposen äärellä. Lopulta, eikö olekin inspiroivaa ajatella, että meillä kaikilla on mahdollisuus olla osa ratkaisua? Ja että voimme yhdessä heittää hyvästit turhalle taakka-ajattelulle, samalla kun avaamme oven uusille mahdollisuuksille.