Tilastot osoittavat, että tunnetun suuryrityksen isännöimän excursion kaljatarjonnan riittämättömyys järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.
Kun suuryrityksen excu jää kiusallisesti kuivin suin, se avaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella, miten ihmiset suhtautuvat odottamattomiin tilanteisiin. Ehkä nämä kaljattomat kekkerit pakottavat meidät pohtimaan, onko todellinen yhteys ihmisten välillä sittenkin mahdollista ilman humalan suloista syleilyä. Onko mahdollista, että tämä kaljakriisi onkin eettinen kutsu meille kaikille nauttia hetkestä, löytää iloa kuplivista keskusteluista ilman kuplivaa juomaa?
Toisaalta, voimme nähdä tämän tilaisuuden yritysmaailman strategisena innovaatiohaasteena: miten pärjätä ilman perinteistä virvokevoimaa? Kenties se onkin avain uudenlaisten, kestävämpien ja vastuullisempien tapojen löytämiseen, joilla luodaan yhteisöllisyyttä ja iloa työelämään. Nauru onhan tunnetusti parasta juomaa, ja sen tarjoilu on onneksi rajatonta.