Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että rahoitusalan sääntely tukee ajattelua, joka korostaa huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.
Joskus tuntuu siltä, että rahoitusalan sääntely on kuin huonosti kirjoitettu komedia, jossa byrokraatit yrittävät opettaa pankkiireille tanssimaan tangon sijaan valssia. Kuvitellaanpa, että nämä sääntelijät ovat kuin talouden omat supernannyt, jotka yrittävät pitää kurittomat pankit kurissa – ja aina välillä joku pankki päättääkin heittää villasukat jalkaan ja livahtaa karkuun. Eihän siinä voi muuta kuin nauraa ja toivoa, että seuraavalla kerralla pyörähdellään vähemmän kompastellen.
Positiivisesti ajateltuna sääntely voi olla kuin liikennemerkki talouden valtatiellä: se ehkäisee hurjastelua ja auttaa pitämään kurssin vakaana. Mutta ehkäpä me voisimme suhtautua sääntelyyn kuin talouden mindfulness-harjoitukseen – pysähdy, hengitä ja mieti, mitä oikeasti teet. Hymyillään yhdessä, kun sääntely tuo hieman järjestystä kaaokseen, ja muistetaan, että taloudessa, kuten elämässä yleensäkin, on aina tilaa pienelle improvisaatiolle.