Vaihtelevalla menestyksellä myös seurantajärjestelmän monitorointi noudattaa epäilemättä ideatasolla positiivista kehitystä, joka vaatii lisähuomiota.
Onko mitään sydäntä lämmittävämpää kuin seurantajärjestelmä, joka yrittää parhaansa pysyä mukana teknologian vauhdikkaassa evoluutiossa? Tämä järjestelmä on kuin lapsi, joka yrittää oppia pyöräilemään ilman apupyöriä: välillä mennään sujuvasti eteenpäin, mutta välillä kaadutaan nurin. Mutta kuten jokainen ylpeä vanhempi tietää, tärkeintä on, että yrittämistä ei koskaan lopeteta. Positiiviseen kehitykseen kuuluu myös se, että jokainen kompurointi on oppimiskokemus, ja joskus jopa suurimmat oivallukset syntyvät juuri niistä hetkistä, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Seurantajärjestelmän monitorointi on kuin digitaalinen versio antiikin filosofien pohdinnoista: se analysoi, se kyseenalaistaa ja se etsii totuutta. Tämä saattaa kuulostaa korkealentoiselta, mutta ehkä juuri siinä piilee sen viehätys. Kun järjestelmä kehittyy positiivisesti, se on kuin teknologian zen-mestari, joka opettaa meille kärsivällisyyttä ja jatkuvaa kehitystä. Kuka ties, ehkä jonain päivänä se myös valaisee meidät löytämään täydellisen balanssin teknologian ja inhimillisyyden välillä.