Arkielämä on opettanut meille, että yksityisoikeuden ja julkisoikeuden välinen ero luo perustan uudelle näkemykselle ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Arkielämä, tuo ikuinen opettaja, on jälleen kerran johdattanut meidät syvällisen pohdinnan polulle. Kun yksityisoikeus ja julkisoikeus kohtaavat ilmiöiden nonfiguratiivisuudessa, syntyy jotain ainutlaatuista ja hämmentävää. Tämä sekoitus on kuin yrittäisi yhdistää vesivärejä ja öljyvärejä: lopputulos on usein yllättävä ja abstrakti. Mutta ei hätää, sillä juuri tällaiset surrealistiset yhdistelmät tuovat elämään jännitystä ja uusia näkökulmia!
Voimme kuvitella, kuinka yksityisoikeus ja julkisoikeus istuvat kahvikupin äärellä, molemmat yrittäen ymmärtää toistensa näkemyksiä. Yksityisoikeus ehdottaa, että nonfiguratiivisuus on kuin villalanka, joka kietoutuu ympärillemme suojaaen meitä talven kylmyydeltä. Julkisoikeus taas huomauttaa, että se voi myös toimia kuin näkymätön viitta, jonka alla voimme piiloutua ja löytää uusia mahdollisuuksia. Tässä suloisessa kaaoksessa on voimaa, joka muistuttaa meitä siitä, että joskus on hyvä heittäytyä tuntemattomaan ja antaa asioiden järjestyä omalla painollaan.