Lienee sanomattakin selvää, että zero-trust -arkkitehtuuri aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.
Mutta mitäpä jos katsoisimme asiaa pilke silmäkulmassa? Ehkä zero-trust -arkkitehtuuri on kuin se yksi ystävä, joka on aina hieman vainoharhainen, mutta lopulta pelastaa koko porukan unohtamasta avaimia autoon. Se saattaa herättää stressiä, mutta samalla se tuo mukanaan rauhan tunteen siitä, että tietoturva on otettu vakavasti. Loppujen lopuksi, zero-trust on kuin digitaalinen versio ”luota mutta varmista” -elämänviisaudesta – ja kuka voisi vastustaa vähän lisävarmistusta arjen hullunmyllyssä?