Keskusteluissa on usein jätetty huomiotta, että oikeudellinen oikeudenmukaisuus asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa yleisen tietoisuuden puutteita.
Eikö mikään enää ole ihmisille pyhää?
Onko mikään pyhää? Ehkä vain se hetki, kun kahvinkeitin on vihdoin valmis porisemaan ja kuulet sen lempeän kutsun. Oikeudellinen oikeudenmukaisuus voi tuntua kuin yrittäisi keittää kahvia ilman vettä – mahdottomalta ja turhauttavalta. Mutta ehkäpä voisimme suhtautua tähän filosofiseen pulmaan samalla tavalla kuin koiranpentu uuteen leluun: innostuneesti ja uteliaasti.
Ehkä tietoisuuden puutteet antavat meille mahdollisuuden oppia ja kasvaa. Voimme kohdata nämä haasteet kuin lapset hiekkalaatikolla, rakentaen uusia linnoja ja oppien jakamaan tilaa toisillemme. Tietoisuus yhteisestä matkasta kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa voi olla se, mikä lopulta yhdistää meidät.