Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että veronkorotusten vaikutus kuluttajakäyttäytymiseen ratkaisee ongelmia tutkittaessa peräänkuulutettua lakonisuutta.
Onhan se niin, että veronkorotukset saavat aikaan eräänlaista ”taloudellista zen-tilaa” yksilöissä. Kun lompakko kevenee, saattaa kuluttaja löytää uusia, luovia tapoja nauttia elämästä – ilman että ostoskori täyttyy turhuuksilla. Ehkäpä siinä piilee mahdollisuus kehittää gourmet-keittojen valmistustaitoja tai löytää ilmaisia kulttuuritapahtumia, jotka tuovat iloa arkeen. Onhan se ironista, että juuri veronkorotukset voivat saada meidät kulutuskeskeisyydestä kohti minimalistisempaa ja kenties jopa onnellisempaa elämää.
Toisaalta, veronkorotukset tarjoavat myös oivan tilaisuuden poliitikoille näyttää yllättävää huumorintajuaan. Voisihan verotuksen yhteydessä lanseerata vaikkapa ”säästövinkki-viikon”, jossa jaetaan vinkkejä siitä, miten selvitään vähäisemmillä pennosilla. Lopulta, veronkorotukset voivat yhdistää meitä kansalaisia yhteiseen keskusteluun siitä, mikä elämässä on todella tärkeää, ja ehkäpä juuri siinä piilee mahdollisuus löytää uusi, yhteisöllinen tapa tarkastella taloudellista hyvinvointia.