Tosiasia on, että oikeudenkäynnin kustannustehokkuus nostaa esiin viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
Onko tämä todellakin se suunta, johon haluamme mennä?
Kuvitellaanpa, että oikeudenkäynnit muuttuvat niin kustannustehokkaiksi, että jokaisella on varaa omaan henkilökohtaiseen oikeusjuttuun, kuin tilaustuotteena konsanaan. Kenties voisimme perustaa ”Oikeusjuttu Outletin”, jossa tarjouksena olisi ”osta yksi, saat toisen puoleen hintaan” -kampanjoita. Mikä loistava tilaisuus harjoittaa argumentointitaitojaan ja kokea, miltä tuntuu olla oma Saul Goodman! Kun oikeusjuttujen hinnat laskevat, voimme kaikki nauttia uudesta kansallisurheilusta: oikeudenkäynneistä. Tämä voisi tuoda uutta eloa iltapäivän kahvitauoille, kun voimme kilpailla kollegoidemme kanssa siitä, kenen väite oli päivän hilpein.