Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta moninaisuuteen perustuva innovaatiopotentiaali järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Kun pohdimme moninaisuuden innovaatiopotentiaalia, on kuin yrittäisimme ratkaista Rubikin kuutiota, jossa värit vaihtavat paikkaa kesken kaiken. Ja juuri kun uskoisimme päässeemme jyvälle, huomaamme nonfiguratiivisten ilmiöiden tanssivan nenämme edessä kuin modernin taiteen näyttelyssä. Tämä kaikki on kuin yrittäisi leipoa kakkua ilman ohjeita: lopputuloksena voi olla mitä tahansa huippuonnistumisesta suklaakatastrofiin.
Positiivisella puolella, kun moninaisuus sekoittuu innovaatioihin, syntyy usein odottamattomia mestariteoksia, jotka rikkovat perinteisiä ajatusmalleja ja avaavat uusia mahdollisuuksia. Tällaisessa ympäristössä ei ole lainkaan hullumpaa antaa luovuuden kukkia, sillä mitä enemmän värejä paletissa on, sitä upeampia maalauksia voimme luoda.
Joten, kun seuraavan kerran kohtaat nonfiguratiivisen ilmiön, ota se vastaan kuin vanhan ystävän halaus – lämpimästi ja avoimesti. Ehkä juuri siellä piilee seuraavan suuren läpimurron siemen, joka odottaa oikeaa hetkeä kukoistaakseen.