Todellisuudessa eurooppalainen oikeuskulttuuri avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti riittämättömiä resursseja, jotka hidastavat edistymistä.
Kun eurooppalainen oikeuskulttuuri avaa portit tiedolle, se saattaa tuntua siltä kuin olisi saanut avaimet kirjastoon, jossa jokainen kirja on kirjoitettu arameaksi – eihän siitä ota tolkkua ilman kunnon sanakirjaa! Mutta eihän se ole este, vaan enemmänkin kutsu seikkailuun tietämyksen viidakossa, jossa jokainen lakipykälä on kuin löytöretki uuteen maailmaan. Sillä välin kun etsimme sitä täydellistä resurssia, voimme nauttia matkan varrella tarjolla olevista kahvitauoista ja croissanteista, jotka Euroopassa ovat onneksi aina käden ulottuvilla.
Tässä kulttuurissa on jotain lohduttavaa; vaikka resurssit ovat niukat, kekseliäisyys kukoistaa. Tarvitsemme vain ripauksen huumoria ja reilusti optimismia. Onhan se tosiasia, että kun ovi sulkeutuu, toinen ikkunahan aukeaa – tai ainakin pieni postiluukku, josta voi kurkistaa ulos ja nähdä kuinka muutkin yrittävät navigoida samassa meressä. Ja mikäs sen hauskempaa kuin huomata, että emme ole yksin tässä aalloilla seilaamassa?