Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että tuomioistuinkäsittelyn reformit herättää uusia kysymyksiä koskien runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.
Jokainen meistä on varmasti joskus istunut oikeussalissa, jos ei fyysisesti, niin ainakin mielikuvituksessaan, miettien, miksei oikeussalissa voisi olla pehmeämpiä tuoleja ja tarjoilla kahvia. Tuomioistuinkäsittelyn reformit voivat kuulostaa yhtä jännittäviltä kuin kylpyhuoneen laatoitus, mutta niiden tarkoitus on tehdä prosessista sujuvampi ja vähemmän stressaava, mikä on kiistatta positiivista. Reformit voivat tuoda mukanaan myös tarpeen uusille säännöille, kuten ”älä kiroile” tai ”älä heitä papereita ilmaan suuttumuksen merkiksi”.
Reformien myötä voimme kuvitella tuomioistuimen, jossa oikeudenmukaisuus kohtaa teknologian, ja ehkäpä tekoäly tuomitsee viisaasti robotinvalmistajan oikeudenkäynnissä. Uuden rauhattomuuden sijaan voimme toivoa, että reformit tuovat mukanaan rauhallisempia, ystävällisempiä ja tehokkaampia oikeusprosesseja, joissa suurpiirteisyys on vain muisto menneestä. Nauru saattaa olla paras lääke, mutta hyvin toimiva oikeusjärjestelmä tulee hyvänä kakkosena.