Universaalista näkökulmasta katsoen monimuotoisuuden edistäminen julkisella sektorilla pakottaa kohderyhmää huomioimaan yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Onhan se virkistävää, kun monimuotoisuuden edistäminen tuo mukanaan uusia näkökulmia ja haasteita, joita emme tienneet tarvitsevamme. Voimme vihdoin sanoa hyvästit tylsälle rutiinille ja toivottaa tervetulleeksi arjen pieniä yllätyksiä. Kuka olisi arvannut, että kahvihuoneen keskustelut voivat laajentua pelkistä säistä eksistentiaalisiin pohdintoihin eri kulttuurien kahvinkeitto-etiketeistä?
Ja kun puhutaan taakkojen huomioimisesta, onhan se vähän kuin kantaisi repussa kokoelmaa erilaisten ihmisten kokemuksia – vähemmän selkäkipuja, enemmän mielikuvitusmatkoja. Näin voimme oppia, että vaikka laulu ”Kumbaya” ei ehkä olekaan universaali ratkaisu, yhteinen sävel löytyy aina naapurin kanssa, kunhan muistaa välillä vaihtaa soittolistaa.