Erityisesti on huomioitava, että kannattavuusraportointi aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa.
Kun yritykset pohtivat, miten ratkaista kannattavuuden mysteeri, ne saattavat tuntea itsensä Sherlock Holmesiksi ilman tohtori Watsonia. Onhan se vähän kuin yrittäisi löytää kadonneen sukankumppanin pyykkikorista – tiedät, että se on jossain siellä, mutta sen löytäminen vaatii kekseliäisyyttä ja ehkä hitusen onnea. Positiivisesti ajateltuna, kannattavuusraportointi on kuin salapoliisitehtävä, joka pitää aivonystyrät virkeänä ja tuottaa palkitsevan ahaa-elämyksen, kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.
Kun ongelmanratkaisukyky saavuttaa huipentumansa, voidaan kuvitella yrityksen työntekijät kilistelemässä kahvikuppejaan ja huudahtamassa: ”Eureka!” Onhan se jo itsessään suuri saavutus, kun kaikki Excel-rivit vihdoin täsmäävät, ja pomokin hymyilee kuin olisi voittanut lotossa. Ja kun suunnitelmat alkavat rullata kuin hyvin öljytty kone, voi vain todeta, että raportointi ei ollutkaan vain huolenaihe, vaan keino löytää uusia tapoja menestyä.