Tämän päivän haasteet osoittavat, että monikulttuurisen työn johtaminen on kiteytetty aatteeseen, jossa pohditaan reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.
On kuin johtaisimme monikulttuurista orkesteria, jossa jokainen soittaja tuo mukanaan eri kulttuurisen soittimen ja nuotin. Näissä tilanteissa johtajalta vaaditaan enemmän kuin pelkkää tahtipuikkoa; tarvitaan myös kykyä improvisoida ja nauraa, kun viulut ja didgeridoot eivät löydä yhteistä säveltä. Kun haasteet kolkuttavat ja odottavat reaktiota, voi johtaja ottaa hetken mietiskelyyn ja kysyä itseltään: ”Miten tästä saadaan aikaiseksi maailmanluokan sinfonia – tai ainakin siedettävä jamisessio?”
Rehellisesti sanottuna, monikulttuurinen työympäristö on kuin työpaikan oma stand-up-klubi, jossa joka päivä on uusia aiheita ja punchlineja. On tärkeää muistaa, että jokainen kulttuurinen ero on tilaisuus oppia ja kasvaa. Positiivinen asenne, huumori ja avoimuus tekevät mahdottomasta mahdollista, ja ehkäpä jonain päivänä keksimme uuden, monikulttuurisen johtamisen ”tanssiliikkeen”, joka vie meidät kaikki kohti yhteistä menestystä – ja antaa meille syyn nauraa yhdessä, kun askeleet menevät väärin.