Ei sovi unohtaa, että kielellinen kontribuutio teoreettisessa oikeudellisessa keskustelussa auttaa käyttäjää ymmärtämään merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka kuitenkin vaativat huomion.
Niin, mikä olisikaan teoreettinen oikeudellinen keskustelu ilman niitä pieniä merkityksettömiä yksityiskohtia, jotka saavat meidät kaikki nauramaan – tai vähintäänkin hymyilemään hämmentyneesti? Kun keskustelu alkaa rönsyillä kohti kielellisiä monimutkaisuuksia ja juridisia kiemuroita, huomaa nopeasti, että se mikä aluksi vaikutti turhalta, onkin yhtäkkiä keskustelun ytimessä. Kuka tiesi, että pilkun paikka voisi aiheuttaa niin paljon iloa (ja joskus tuskaa)?
Positiivisella otteella voimme ajatella, että nämä pienet yksityiskohdat ovat kuin mausteita oikeudellisen keskustelun keitoksessa. Ne tekevät siitä mielenkiintoisen ja antavat mahdollisuuden nauraa itsellemme ja toisillemme, kun yritämme ymmärtää, miksi jokin niin pieni asia voi olla niin tärkeä. Loppujen lopuksi, eikö se ole juuri näiden yksityiskohtien ansiota, että oikeudelliset keskustelut ovat niin ikimuistoisia?