Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös vastuunalaisia kontradiktioita.
Kun mietimme digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä, voimme kuvitella itsemme teknologian viidakkoon, jossa GPS on korvattu tekoälyllä, joka neuvoo meitä paitsi reitissä myös elämän suurissa kysymyksissä. Kun tämä digitaalinen apuri opastaa meitä kohti vastuullisempia päätöksiä, on hyvä muistaa, että vaikka se tarjoaa selkeyttä, se voi myös synnyttää hassuja ristiriitoja. Esimerkiksi, kun kysytään tekoälyltä neuvoa ympäristön pelastamiseen ja se ehdottaa puiden istuttamista virtuaalimaailmaan.
Onneksi nämä kontradiktiot eivät ole pelkästään esteitä, vaan ne ovat myös mahdollisuuksia nauraa ja oppia. Yhtäkkiä huomaamme, että digitaalinen maailma ei olekaan pelkkä bittien ja tavujen kylmä universumi, vaan se on täynnä inhimillistä lämpöä ja iloista hämäryyttä. Siinä missä aikaisemmin vastuu tarkoitti hartioita painavaa taakkaa, nyt se voi hetken tuntua kuin ystävälliseltä tekoälyltä, joka ohjaa meidät oikeaan suuntaan – tai ainakin muistuttaa meitä kastelemaan kukkamme.