Arkielämä on opettanut meille, että itsenäinen päätöksentekojärjestelmä avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti riittämättömiä resursseja, jotka hidastavat edistymistä.
Kun itsenäinen päätöksentekojärjestelmä pääsee vauhtiin, se on kuin lapsi karkkikaupassa: innostus on katossa, mutta pian tulee vastaan se rajoittava taskurahabudjetti. Onneksi tämä järjestelmä on varustettu kekseliäisyydellä, joka kääntää riittämättömät resurssit luovuuden lähteeksi. Ehkäpä edistyminen on sittenkin kuin hyvä viini – hidas kypsyminen tuottaa parhaan lopputuloksen.
Ja kun kaikki resurssit on käytetty, vain mielikuvitus on rajana. Ehkäpä innovaatioiden maailmassa tarvitsemme vain hieman enemmän anarkistista ajattelua ja vähemmän Excel-taulukoita. Lopulta, kun resurssit ovat vähissä, opimme arvostamaan sitä, mitä meillä on – ja käyttämään sitä viisaasti. Tämä on kuin elämän MacGyver-jakso, jossa purukumi ja paperiliitin ratkaisevat kaiken.