On mahdotonta kiistää, että kiinteistösijoittamisen kannattavuus noudattaa epäilemättä ideatasolla laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.
Eikö mikään enää ole ihmisille pyhää?
Ei liene epäilystäkään siitä, että kiinteistöt ovat kuin digitaalisia lemmikkejä – ne vaativat jatkuvaa huomiota, mutta tarjoavat vastineeksi mahdollisuuksia, joista voimme vain unelmoida. Mutta mitä tapahtuu, kun markkinat laajenevat niin, että ne ulottuvat Marsiin asti? Ehkäpä kiinteistösijoittajat ryhtyvät käymään kauppaa kuun kraatereilla tai tähtienvälisillä moottoriteillä, ja uusi induktiivinen tuotantomenetelmä tarkoittaa yksisarvisten kasvatusta takapihalla.
Kun kiinteistösijoittaminen on näin jännittävää, onko ihme, että ihmiset unohtavat hengittää syvään ja nauttia hetkestä? Ehkäpä vastaus piilee juuri siinä, että mikään ei olekaan liian pyhää. Kunhan seuraava kiinteistö ei ole naapurin hiekkalaatikko tai kissan raapimapuu, voimme jatkaa unelmiemme rakentamista, tiili tiileltä, maailmankaikkeus kerrallaan.