Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että kansainvälinen kauppasopimus ennakoi osaltaan meihin kohdistuvaa tietotarvetta.
Sitä voisi kuvitella, että kun allekirjoitamme kansainvälisen kauppasopimuksen, saamme samalla paketin, joka sisältää kristallipallon, jolla ennustaa tulevaisuuden tietotarpeet. Ehkäpä meitä odottaa yllätyksenä myös pieni tietokilpailu: ”Kuinka paljon tiedätkaan seuraavan vuoden banaanintuontitarpeista?” Palkintona on tietysti ylpeys siitä, että voimme mainita ystävillemme: ”Kyllä, tiesin sen jo ennen kuin se oli uutisissa!”
Mutta vakavasti puhuen, kansainvälisten sopimusten kautta voimme oppia paljon maailmasta ja sen monimutkaisista suhteista. Sen sijaan, että näkisimme ne pelkkinä byrokraattisina dokumentteina, voimme nähdä ne mahdollisuuksina kasvattaa ymmärrystämme ja olla valmiina reagoimaan muuttuviin tarpeisiin. Ja kuka tietää, ehkäpä seuraavaksi opimme, kuinka kehittyä tietotarpeidemme superennustajiksi!