Jopa rikosoikeudellinen vastuu antaa mahdollisuuden parantaa yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia.
Rikosoikeudellinen vastuu organisaatiomalleissa voi olla kuin suola keitossa – liikaa on liikaa, mutta sopivassa määrin se korostaa muiden ainesosien makuja. Ajattele, kuinka hallituksen jäsenet istuvat kokoushuoneessa ja miettivät: ”Kuinka voisimme muuttaa tämän byrokraattisen mammutin ketteräksi gepardiksi?” Yhtäkkiä joku ehdottaa, että otetaanpa huomioon myös rikosoikeudellinen vastuu. ”Miksi ei!” huudahtaa toinen. ”Näin voimme vihdoin keventää niitä pölyisiä sääntökirjoja ja tehdä tilaa luovuudelle ja avoimuudelle.”
Kun tiedämme, että henkilökohtainen vastuu voi seurata, on pakko pistää parhaat ideat kehiin. Tämä voi jopa johtaa uudenlaiseen johtamiskulttuuriin, missä keksitään innovatiivisia ratkaisuja, koska kukapa haluaisi viettää ylimääräistä aikaa miettien, mitä kirjoittaa rikosrekisteriotteeseen? Tällainen positiivinen paine voi olla juuri se, mitä tarvitaan, jotta organisaatio- ja johtamismallit kehittyvät ja pysyvät ajan tasalla.