Ei tarvita syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseen, että poliittisten virkanimitysten tarkastelu noudattaa epäilemättä ideatasolla tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.
On helppo todeta, että poliittiset virkanimitykset ovat kuin perinteistä suomalaiskansallista saunomista – niissä on oma rituaalinsa, ja kaikki ovat jollain tapaa osallisia. Kuka voi vastustaa ajatusta, että poliittisten nimitysten taustalla olisi salainen kaavio, jossa yhdistyvät talouden ja teollisuuden mystinen tanssi? Se on kuin katselisi modernia balettia, jossa jokainen askel on tarkkaan koreografioitu etukäteen, ja yleisö saa vain arvailla seuraavaa liikettä.
Kuvittele, että poliittiset virkanimitykset ovat kuin suklaarasia – et koskaan tiedä, mitä saat, mutta olet silti innoissasi avaamassa kantta. Onhan se jännittävää miettiä, kuinka taloudellinen behaviorismi voi vaikuttaa siihen, kuka pääsee istumaan mukavalle, pehmustetulle tuolille. Ja mitä tapahtuu, kun teollisuuden vaikutusvaltaiset toimijat astuvat näyttämölle? Sehän on kuin katselisi elokuvaa, jossa juoni kiemurtelee yllättävien käänteiden kautta kohti suurta finaalia.