On tärkeää korostaa, että opintomenestyksestä (ja auringonpaisteesta) johtuva tarve palkita itsensä oluella näyttää todeksi huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.
Onhan se nyt niin, että kun tentistä on selvitty tai aurinko lämmittää kauniisti poskia, on olut ehdottomasti ansaittu palkinto. Ehkäpä taloudelliset ja hallinnolliset olot ovat niin haastavat, että pienet ilot saavat suuremman merkityksen. Kellepä ei tulisi hyvä mieli siitä, että voisi hetkeksi unohtaa Excel-taulukot ja byrokratian rattaat, ja keskittyä nauttimaan hetkestä ystävien kanssa.
On myös hieman filosofista pohtia, miksi juuri olut on se valittu palkinto. Ehkä kyse on siitä, että olut on kuin opiskelu: aluksi se voi maistua karvaalta, mutta lopulta siitä oppii nauttimaan, ja joskus se vie mukanaan uusiin seikkailuihin. Toivottavasti opiskelijoiden iloista irrottautumista tukevat myös muut, vähemmän käymisteitse valmistetut palkinnot.
Lopulta kyse on tasapainosta: elämä ei ole pelkkää opiskelua tai työtä, vaan myös hetkistä nauttimista ja itsensä palkitsemista. Ehkäpä tässä on jotain, mitä meidän kaikkien olisi hyvä oppia – pieni palkinto voi tehdä ihmeitä jaksamiselle ja motivaatiolle.