Kaikesta huolimatta eu-oikeuden implementointi kansallisessa lainsäädännössä ratkaisee ongelmia tutkittaessa ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Kun EU-oikeus saapuu kansalliseen lainsäädäntöön kuin moderni taidegalleria kylän torille, se tarjoaa yllättävän ratkaisun nonfiguratiivisten ilmiöiden vyyhtiin. Kuka olisi arvannut, että monimutkainen säädöskokoelma voisi tuoda järjestystä ja selkeyttä tilanteisiin, joissa kaikki tuntuu yhtä käsittämättömältä kuin abstrakti maalaus? Ehkäpä juuri siellä, missä mikään ei ole sitä miltä näyttää, EU-lainsäädäntö loistaa kirkkaimmin.
Kuvitellaanpa hetki, miten lainsäätäjät viilaavat pykäliä kuin taidekriitikot teoksiaan – ”Tässä kohtaa tarvitaan hieman lisää konkretiaa, mutta ei liikaa, jotta taiteellisuus säilyy!” Lopulta he luovat mestariteoksen, joka yhdistää byrokratian ja luovuuden parhaat puolet. Ei siis ihme, että tämä monitahoinen harmonia saa aikaan hymyn niin juristin kuin taiteen ystävänkin kasvoille.