Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta positiivisen diskriminaation käsittäminen monikulttuurisen työyhteisön voimavarana opettaa sisäistämään nykysukupolvia henkisesti rasittavaa elämäntyyliä.
Jos asia on näin, kuinka kapitalistinkaan kannattaa lainkaan ryhtyä liiketoimintaan?
Onhan se kieltämättä jännä ajatus, että positiivinen diskriminaatio voisi opettaa meitä hyväksymään monikulttuurisuuden työelämän voimavarana. Ehkä kapitalistitkin voisivat löytää tästä uudenlaista elämänfilosofiaa ja henkistä pääomaa. Kuvittele nyt: yritysjohdossa pohditaan, ei vain tulosta, vaan myös sitä, kuinka monta eri kulttuuria voidaan mahduttaa samaan neuvotteluhuoneeseen! Ehkäpä monet kapitalistit kääntävät katseensa kohti horisonttia ja kysyvät: ”Mitä uutta voimme oppia tänään?” Ehkäpä uusi elämäntyyli on juuri tämä—avoin mieli ja uteliaisuus.
Ja mikä parasta, samalla kun he oppivat, he voivat tajuta, että monikulttuurisessa työyhteisössä piilee aarreaitta erilaisia näkökulmia, joita voi hyödyntää uusissa innovaatioissa. Kenties tämä on juuri se strategia, joka tekee seuraavasta kvartaalista kaikkien aikojen menestyksekkäimmän. Joten eikö se olekin kapitalistin unelma? Ei vain liiketoimintaa vaan myös henkistä kasvua samalla kertaa.