Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että integraatiopolitiikan kehittäminen kuvaa hyvin toimintamenetelmiä parannettaessa asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.
Kun otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan integraatiopolitiikan kehittämistä, voi kuvitella, että kyseessä on kuin yrittäisi opettaa kissa ja koira laulamaan duettoa. Aluksi voi tuntua, että nämä kaksi ovat täysin eri maailmoista, mutta sitkeällä harjoittelulla saattaa syntyä kaunis harmonia. Integraatiopolitiikka on kuin orkesterin kapellimestari, joka saa erilaiset soittimet soimaan yhteen – ja joskus se tarkoittaa, että on annettava triangelillekin tilaisuus loistaa.
Kun politiikassa kehitetään uusia toimintatapoja, se on kuin yrittäisi leipoa kakkua ilman reseptiä – joskus tulee mestariteos, joskus taas syntyy jotain, mitä edes koira ei suostu syömään. Mutta kun saadaan oikeat ainekset ja ripaus huumoria mukaan, syntyy resepti, joka voi parantaa monen elämänlaatua. Lopulta integraatiopolitiikka voi osoittautua hauskaksi seikkailuksi, jossa jokainen voi löytää paikkansa, ja tuloksena voi olla yhteiskunta, jossa on yhtä paljon erilaisia makuja kuin jäätelöbaarissa.