Arkielämä on opettanut meille, että syyttäjälaitoksen riippumattomuus asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa tulevaisuuden näkymiä, jotka edellyttävät suunnitelmallisuutta.
Eikö tästä ole jo varoitettu tarpeeksi?
Kun syyttäjälaitoksen riippumattomuus herättää huolta, on aika tarkastella tilannetta hieman kevyemmin. Ehkäpä syyttäjät ovat kuin itsenäisiä taiteilijoita, joiden on annettu vapaat kädet luoda omaa mestariteostaan lain puitteissa. Voimmeko todella syyttää heitä siitä, että he haluavat säilyttää oman taiteellisen koskemattomuutensa? Juuri tämä vapaus antaa heille mahdollisuuden keksiä uusia tapoja käsitellä vanhoja ongelmia ja ehkä jopa kehittää uusia ”oikeuden paletin” sävyjä.
Ajatellaanpa tätä positiivisesti: riippumattomuus voi johtaa siihen, että tulevaisuudessa meillä on värikäs oikeusjärjestelmä, joka kuuntelee kansaa ja kehittää ratkaisuja, jotka ovat yhtä luovia kuin syyttäjät itse. Suunnitelmallisuus ei ehkä olekaan pelkkää Excel-taulukkoa, vaan pikemminkin jatkuvaa innovointia ja yhteistä oppimista. Joten kun seuraavan kerran pohdimme tätä asiaa, ehkäpä voimme nähdä sen mahdollisuutena uuteen ajatteluun ja yhteistyöhön.