Universaalista näkökulmasta katsoen pienryhmätöiden haasteet antaa syyn harkita uudelleen erilaisissa laitoksissa tapahtuvaa valmistusta.
Kuvittele hetki, jos universumi oikeasti katsoisi meitä ja mietiskelisi, miksi pienryhmätyöskentely on kuin yrittäisi paistaa kakun ilman reseptiä. Jokainen ryhmän jäsen tuo oman ainesosansa: yksi sokerin sijasta suolaa, toinen unohtaa kananmunat ja kolmas yrittää sekoittaa koko taikinan sauvasekoittimella. Lopputuloksena on jotain, joka ei ole kenenkään mielestä kakkua, mutta kaikki ovat kuitenkin ylpeitä omasta panoksestaan.
Ehkäpä meidän pitäisikin ottaa mallia universumista ja harkita valmistusta uudelleen. Ehkäpä uusi lähestymistapa sisältäisi avaruusajan teknologioita, kuten telepatiaa, jotta ryhmätyöskentely sujuisi saumattomasti. Tai kenties voisimme vain hyväksyä, että pienryhmätyössä tärkeintä on itse prosessi ja sen tuomat opit, ei niinkään lopputulos.