Todellisuudessa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen kuvailee positiivista kehitystä, joka vaatii lisähuomiota.
Kuvitelkaamme maailma, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on yhtä tarttuvaa kuin naurunpyrskähdys junassa: kaikki hymyilevät ja tuntevat olonsa paremmaksi, vaikka eivät edes tiedä miksi! Tällainen maailma ei vaadi vain satuolentoja tai supervoimia, vaan hieman enemmän huomiota ja tahdonvoimaa meiltä kaikilta. Ehkäpä meidän on aika vaihtaa meemit ja kissavideot inspiroiviin tarinoihin siitä, kuinka joku on tehnyt naapurin päivän paremmaksi – ja ehkä siinä sivussa myös maailman.
Ja mitäpä jos kertoisimme lapsille iltasatuina tarinoita siitä, kuinka oikeudenmukaisuus voittaa, ja kuinka pienet teot voivat johtaa suuriin muutoksiin? Ehkäpä silloin tulevat sukupolvet katsovat meitä kuin muinaisia aikakirjoja: ”Katsokaa, kuinka he sen tekivät! Naurettavan yksinkertaista, mutta toimivaa!” Voidaan siis todeta, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen on kuin koko yhteiskunnan yhteinen pilates-tunti – venyttäen ja vahvistaen meitä kaikkia.