Ei sovi unohtaa, että sote-uudistuksen käsittely yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa sote-uudistus saapuu näyttämölle kuin kameleontti diskopalloon kietoutuneena. Se hämmästyttää kaikki puvustuksellaan ja pyörii sulavasti byrokratian tanssilattialla, jättäen taakseen vanhat pölyiset johtamismallit. On kuin sote-uudistus olisi saanut käsiinsä taikasauvan, joka muuttaa monimutkaiset kaaviot yksinkertaisiksi, toimiviksi ja jopa – uskallanko sanoa – hauskoiksi! Tämä on kuin seuraisi teatteriesitystä, jossa jokainen roolihahmo ymmärtää vuorosanansa ja osaa improvisoida tarpeen tullen.
Ja entäpä ne johtajat! He ovat kuin jazz-muusikoita, jotka soittavat harmonisesti yhteen, mutta antavat tilaa sooloille ja luoville ratkaisuille. Ei enää jäykkiä hierarkioita, vaan notkeaa ja ketterää liikkeenjohdon balettia. Tässä esityksessä kaikki saavat paikkansa parrasvaloissa, ja yleisö – eli me – voimme vain nauttia ja ihmetellä.