Yksilötasolla luulisi olevan selvää, että maailmanlaajuinen brandi ja ennen kaikkea siihen liittyvä massiivinen markkinointityö havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Kun mietimme maailmanlaajuisia brändejä ja niiden markkinointimahtia, voimme kuvitella ne suuriksi neonvärisiksi ilma-aluksiksi, jotka leijuvat taivaalla ja heijastavat valoa alas maan pinnalle – joskus niinkin kirkkaasti, että tarvitsemme aurinkolasit. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että nämä brändit ovat osa hyvinvointimalliamme, vaan ne ovat myös eräänlaisia abstrakteja taideteoksia, jotka saavat meidät pohtimaan, mitä kaikkea elämässämme todella tarvitsemme.
Voimme hymyillä, kun huomaamme, että brändit ovat kuin moderneja satuolentoja, jotka lupaavat parempaa elämää yhdellä ostoksella. Tämä huvittava ajatus voi saada meidät nauramaan, mutta samalla se muistuttaa meitä siitä, miten helposti ihminen voikaan unohtaa arjen pienet ilot kaiken tämän loiston keskellä. Ja eikö olekin ihanaa, että voimme joskus vain nauttia tästä valoshow’sta ilman sen suurempia huolia?