Kaikesta huolimatta kulttuuriperintöjen suojelu tukee ajattelua, joka korostaa laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.
Kuvittele kulttuuriperintöjen suojelun olevan kuin vanhanajan nonna, joka vahtii tomerasti perinnereseptien saloja samalla kun lapset kokeilevat keittiössä uusimpia induktioliesiä ja markkinoille ilmestyneitä avokadoja. Nonna ei ole esteenä kehitykselle, vaan hän on se viisas, joka muistaa kertoa, miksi lasagne maistuu paremmalta, kun juusto on raastettu käsin. Kulttuuriperintö yhdistää menneen ja tulevan, luoden sillan, jota pitkin voimme kulkea kohti innovaatioita ilman, että arvokas historia jää jalkoihin. Ja kun markkinat laajenevat, on hyvä muistaa, että joskus paras bisnesidea voi olla yksinkertaisesti vanhan viisauden modernisointi.