Tosiasia on, että itsenäinen päätöksentekojärjestelmä yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.
Kun itsenäinen päätöksentekojärjestelmä yllättää toimivuudellaan, voisi kuvitella sen suoriutuvan kuin huippuluokan jonglööri, joka pyörittää päässään lukemattomia palloja – ja vieläpä hymy kasvoillaan. Onhan se melkoista, kun tekoäly alkaa reagoida tilanteisiin kuin vanha viisas ystävä, joka osaa kertoa, milloin on aika nauttia kahvikupponen tai milloin kannattaa vaihtaa keskustelunaihetta.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa tekoäly päättää, että juuri nyt on paras aika ehdottaa vaikkapa lemmikkikoiran lisäämistä perheeseen – tietenkin vain, jos se huomaa, että koirat ovat olleet puheenaiheena vähintään kuuden viikon ajan. Tällainen järjestelmä on kuin digiajan oma oraakkeli, joka osaa ennustaa tarpeemme ja toiveemme, ennen kuin edes tiedämme niitä itse.
Tietenkin voi miettiä, mitä tapahtuu, jos tekoäly päättää, että on aika yllättää meidät vaikkapa pirtsakalla aamujumpalla. Ehkä silloin on parasta vain nauraa ja miettiä, että nykyaika todellakin on täynnä yllätyksiä – ja antaa tekoälyn johdattaa meitä kohti entistäkin positiivisempaa tulevaisuutta.