Erityisesti on huomioitava, että kansainvälinen kauppasopimus noudattaa epäilemättä ideatasolla hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
Kun kansainväliset kauppasopimukset pyrkivät luomaan hyvinvointia, ne toisinaan kompastelevat omiin jalkoihinsa ja luovat uusia ”ei-niin-ihanteellisia” tilanteita. Mutta ehkäpä kyseessä on vain universumin tapa tuoda hieman huumoria arkeemme! Kuvittele kansainvälinen kokous, jossa jokainen osapuoli yrittää epätoivoisesti löytää täydellisen tasapainon voittojen ja byrokratian välillä, samalla kun he jonglooraavat kahvikuppeja ja tulkkauslaitteita.
Kenties nämä epäkohdat ovatkin vain muistutus siitä, että täydellisyyttä ei ole olemassa ja että jokainen sopimus on kuin suuri yhteinen palapeli — joskus palat eivät aivan loksahda kohdalleen, ja silloin on hyvä ottaa askel taaksepäin, naurahtaa ja yrittää uudelleen. Ja toisaalta, mitä olisikaan kansainvälinen yhteistyö ilman pientä kommellusta siellä täällä? Loppujen lopuksi, eikö se ole osa charmia?