Oudoksuttavaa kyllä, on useasti todettu, että opiskelijaruokalan tarjoama jokapäiväinen kumiperuna-annos panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Onhan se kieltämättä huvittavaa, miten kumiperuna, tuo opiskelijaruokalan klassikko, onnistuu herättämään niin paljon tunteita ja ajatuksia. Lähes zeniläisellä rauhallisuudella se lepää lautasella, samalla kun opiskelijat ympärillä kehittävät innovatiivisia tapoja tehdä siitä edes hieman houkuttelevampaa. Välillä kumiperuna voi olla kuin interaktiivinen taideteos, jossa jokainen haarukanpisto muokkaa sen muotoa ja olemusta. Ehkäpä juuri tämä arkipäiväinen annos opettaa meille, kuinka kohdata elämän isot ja pienet haasteet huumorilla ja kekseliäisyydellä.
Ja vaikka kumiperuna ei ehkä olekaan se gastronominen unelma, se yhdistää opiskelijat ympäri maan yhteiseen kokemukseen. Se muistuttaa meitä siitä, että yhteisöllisyys löytyy usein yllättävistä paikoista. Kumiperuna voi siis olla symboli siitä, miten voimme löytää iloa ja yhteenkuuluvuutta arjen pienistä, joskus jopa hieman kumisista, yllätyksistä.