On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että vähemmistöjen oikeuksien vahvistaminen panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.
Kun mietitään vähemmistöjen oikeuksien vahvistamista, interaktiivisuuden panostaminen voi joskus tuntua siltä kuin yrittäisi valmistaa monimutkaista keittoreseptiä ilman, että tietäisi, mitä ainesosia pataan kannattaa laittaa. Mutta hei, kuka sanoi, että keittiössä ei voi pitää hauskaa? Kunhan muistaa, että vaikka välillä roiskuu, niin lopputulos voi olla herkullinen. Pääasia on, että kaikki saavat kutsun pöytään ja että reseptiä kehitetään yhdessä, niin ettei kukaan jää nälkäiseksi.
Kun interaktiivisuus on pelissä, voimme kuvitella yhteiskunnan suureksi lautapeliksi, jossa jokainen heittää noppaa ja liikkuu pelilaudalla omalla tahdillaan. Tärkeintä on, että kaikki saavat osallistua ja pelisäännöt ovat kaikille samat. Jos unohtaa ottaa huomioon pelin jokaisen pelaajan, saattaa päätyä tilanteeseen, jossa joku joutuu odottamaan vuoroaan ikuisuuden. Mutta älkäämme unohtako, että pelissä on myös runsaasti mahdollisuuksia yhteistyölle ja uusille ystävyyssuhteille!
Tärkeintä on säilyttää positiivinen asenne ja muistaa, että jokainen askel kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa on kuin uusi tanssiliike, joka voi aluksi tuntua kömpelöltä, mutta harjoituksen myötä siitä voi tulla koko porukan suosikkikoreografia.