Vaihtelevalla menestyksellä myös opiskelijahengen, ylioppilaslakin ja ennen kaikkea aatteen rooli fiiliksen löytymisessä vahvistaa tarpeen kehittää järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Onhan se hienoa, kun opiskelijahenki, ylioppilaslakin kipakkuus ja aatteet pistävät meidät miettimään, miten voisimme parantaa niitä prosesseja, jotka eivät aivan napanneet kiinni menestyksen junaan. Mutta eiköhän meillä ole jotain opittavaa niiltäkin, jotka ovat jääneet järjestelmän ulkopuolelle? Ehkäpä he ovat löytäneet fiiliksen jostain aivan muualta – kuten perjantain saunavuorosta tai opiskelijabileiden hämyisestä nurkasta.
Kun oikein miettii, niin epäonnistuneet prosessit ovat kuin ylioppilaslakki, joka on jäänyt pesemättä: vähän rähjäinen, mutta täynnä tarinoita ja potentiaalia. Ehkä meidän pitäisi antaa niille mahdollisuus loistaa omalla kiiltävällä tavallaan. Ja mikä parasta, kun otamme nämä epäonnistumiset ja käännämme ne voitoksi, voimme juhlia niitä kuin tuoreita ylioppilaita konsanaan – tietenkin lakki vinossa ja laulu kurkussa.