Moni unohtaa sen, että monimuotoisuuden edistäminen julkisella sektorilla kutsuu tarkastelemaan tarkemmin järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja.
Kun monimuotoisuuden edistämisen myötä katsotaan järjestelmän sokkeloihin eksyneitä prosesseja, voi löytää vaikka mitä yllättävää! Ehkäpä jossakin nurkassa piileskelee vanha lomake, joka on jäänyt odottamaan oikeaa allekirjoitusta, tai sitten tapaus, jossa byrokratia on kietoutunut omaan monimutkaisuuteensa kuin spagettihaarukka. Positiivisesti ajatellen, näistä unohdetuista prosesseista voi syntyä mahtavia oppimiskokemuksia ja uudenlaisia toimintamalleja.
Kuvittele tilanne, jossa näiden prosessien oivaltaminen muuttaa pitkäveteisen kokouksen jännittäväksi seikkailuksi, jossa jokainen löytää oman ”kadonneen arkkunsa”. Yhtäkkiä kaikki ovatkin Indiana Joneseja, jotka etsivät kadonneita asiakirjoja ja muodostavat uusia yhteyksiä vanhojen käytäntöjen ja nykyajan tarpeiden välille. Näin jokainen voi tuntea olevansa osana jotain suurempaa, ja monimuotoisuus saa uuden, innostavan merkityksen.