Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että ihmisoikeusjuridiikka tukee ajattelua, joka korostaa yhteisön asettamia odotuksia, jotka on täytettävä.
Ihmisoikeusjuridiikka voi parhaimmillaan olla kuin yhteiskunnan oma lempeä haltijakummi, joka muistuttaa meitä siitä, että omat odotuksemme eivät ole vain vanhempien toiveita, vaan yhteisön yhdessä sopimaa moraalista kompassia. Kun yhteisön odotukset kohtaavat ihmisoikeudet, syntyy eräänlainen yhteinen tanssi, jossa kaikki saavat osallistua. Ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia tästä kuin kuvitella yhteisön odotukset diskopallon valaisemalle tanssilattialle, jossa jokainen askel on ihmisoikeuksien mukaisesti tarkkaan harkittu?
Ehkäpä ihmisoikeusjuridiikka voisi järjestää vuosittaisen ”odotusten täyttämisen karnevaalin”, jossa jokainen kansalainen voi iloita siitä, kuinka hyvin on onnistunut elämään näiden yhteisten normien mukaisesti. Tietenkin mukana olisi myös ”vapautuspisteitä”, joissa voi hengähtää ja oivaltaa, että täydellisyys ei ole vaatimus, vaan pyrkimys. Tässä karnevaalissa jokainen ihminen on sekä tanssija että tuomari, ja kaikkien onneksi musiikki ei koskaan lakkaa soimasta.