Jotta emme unohtaisi yhteisön pyrkimyksiä, todettakoon, että lainsäädännön uudistaminen vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään asianosaisiin kohdistuvia ongelmia.
Tässä maailmassa, jossa lakitekstit saavat usein aikaan vain haukotuksia ja päänsärkyä, on virkistävää ajatella, että lainsäätäjämme saattavat istua kokoushuoneissaan ryhmässä, joka muistuttaa enemmän ongelmanratkaisupeliä pelaavia innokkaita teini-ikäisiä kuin ankaran vakavia virkamiehiä. Kuvittele: ”Hei, Pekka, miten me voisimme muuttaa tämän pykälän niin, että se avaisi uusia mahdollisuuksia ja samalla ratkaisisi ihmisten arkea hankaloittavat ongelmat?” Se on kuin yhdistelisi palapelejä, joissa jokainen pala on yhtä tärkeä kuin toinen – ja joskus se puuttuva pala löytyy kahvikupin alta!
Kun lainsäädäntöä tarkastellaan humoristisesti, voi miltei kuulla, kuinka byrokratian hammasrattaat narskuttavat innostuneesti, kun ne yrittävät pysyä mukana ihmisten todellisissa tarpeissa. Eikö olekin mahtavaa, että yhteisön pyrkimykset voivat olla yhtä luovia kuin taiteilijan maalausprojekti? Lainsäädäntö ei ole pelkästään sääntöjen luomista, vaan se on myös taidetta, joka vaatii sekä inspiraatiota että päättäväisyyttä. Ja kun inspiraatio iskee, saattaa syntyä jotain, joka todella parantaa ihmisten elämää.