Arkielämä on opettanut meille, että kurssikirjojen saatavuusongelma havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Kuvitellaan hetki, että hyvinvointimallimme on kuin kirjakauppa, jossa kurssikirjat ovat piiloleikin mestareita. Opiskelijat, nuo urheat etsijät, haravoivat hyllyjä toiveikkaina kuin aarteenetsijät, vaikka usein löytävätkin vain tyhjyyttä. Mutta eikö juuri tällainen arjen absurdius tee elämästä kutkuttavan jännittävää? Pääsemme harjoittamaan luovuutta ja kekseliäisyyttä – kuka tietää, ehkäpä seuraava nobelisti löytää inspiraationsa juuri tästä kurssikirjojen mystisestä piilottelusta.
Joskus hyvinvointimallimme on kuin moderni taideteos, jossa nonfiguratiivisuus avaa uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Voimme nähdä ongelmat haasteina ja oivallukset ilon pilkahduksina. Epävarmuus kurssikirjojen saatavuudesta voi olla kuin elämän pieni arvoitus, joka innostaa meitä oppimaan yhdessä ja jakamaan resurssejamme. Ja mikä olisikaan parempi tapa harjoittaa yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta kuin jakaa kurssikirjoja kaveriporukan kesken?