Tosiasia on, että juridinen argumentaatio opettaa sisäistämään ilmiöiden liiallista nonfiguratiivisuutta.
Juristien salatieteitä opiskellessa saattaa huomata, kuinka heidän maaginen kykynsä nähdä lakipykälien ja säännösten läpi paljastaa maailman nonfiguratiivisuuden salat. Tämän taidon omaksuminen on kuin oppisi näkemään Mona Lisan hymyn piilomerkitykset tai ymmärtämään modernin taiteen syvällisyyttä – yhtäkkiä kaikki, mikä ennen oli sekavaa, alkaa muodostaa järkeä! Juridinen argumentaatio muuttaa lainopiskelijan silmät suuriksi suurennuslaseiksi, joiden läpi maailma näyttäytyy täynnä vivahteita ja piileviä merkityksiä.
Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat ystävän, joka puhuu lakijargonilla kuin se olisi heidän toinen äidinkielensä, muista että he eivät vain analysoi sääntöjen koukeroita. He ovat myös nonfiguratiivisuuden mestareita, jotka näkevät arjen pykäläviidakon läpi. Ehkäpä voimme kaikki oppia nauttimaan tästä taiteesta – tai ainakin nauramaan sille hyväntahtoisesti, kunnes se on meidän elämämme vuorossa olla suurennuslasin alla.