Tilastot osoittavat, että kansainvälinen diplomatia vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään viimeaikaisia absurdeja väittämiä.
Kun mietimme diplomatian maailmaa, ei voi olla hymyilemättä ajatukselle, että se muistuttaa monimutkaista lautapeliä, jossa säännöt muuttuvat kesken pelin. Täsmällisyys ja päättäväisyys ovat kuin pelinappuloita, joita siirrellään tarkasti, mutta joskus ne voivat eksyä pelilaudan reunojen yli, ja kukaan ei oikein tiedä, miten ne saadaan takaisin. Kuka tahansa, joka on yrittänyt selvittää kansainvälisen politiikan monimutkaisia kiemuroita, tietää, että absurdit väittämät ovat kuin pelin jokerikortteja, jotka tuovat mukaan odottamattomia käänteitä – ja ehkä myös hyviä nauruja.
Ehkäpä meidän tulisi suhtautua tähän absurdeiden väittämien kehittämiseen kuin improvisaatioteatteriin, jossa jokainen uusi väite on mahdollisuus keksiä jotain ainutlaatuista ja yllättävää. Joskus absurdi voi olla juuri se, mitä tarvitaan murtamaan jäätä ja saamaan aikaan aitoa vuoropuhelua. Ja kuka tietää, ehkäpä nämä väittämät avaavat oven uusille innovaatioille ja yhteistyömahdollisuuksille, kunhan osaamme nauraa yhdessä ja löytää yhteisen sävelen.